Vastaanottavaisuus

Image

Yksi asia, jota rakastan Sambiassa, on että ihmiset ovat niin kovin vastaanottavaisia. Täysin tuntemattomat ihmiset ottavat avosylin vastaan erilaisiin aktiviteetteihin. Otetaan esimerkiksi jalkapallojoukkueeseen liittyminen. Jos haluaisin liittyä jalkapallojoukkueeseen Suomessa, minun tarvitsi varmaan entuudestaan ottaa selvää valmentajan numero ja tiedustella otetaanko joukkueeseen lisää pelaajia. Tai menisin katsomaan harjoituksia ja ehkä harjoitusten jälkeen menisin kysymään, voisinko ehkä seuraavalla kerralla tulla kokeilemaan. Noh, täällä asia kävi niin, että menin stadionille, jossa kuulin naisten jalkapallojoukkueen reenaavan. Olin ehkä juuri ehtinyt kävellä kentän reunaan ja odottaa kaksi sekuntia, kun joku jo huutaa: ”Hei sinä siellä, tule mukaan pelaamaan!” Pääsin heti täysillä mukaan, minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi tuleviinkin reeneihin ja harkkojen jälkeen minut vielä käytännössä katsoen pakotetaan mukaan joukkueen kerhotalolle mehulle ja sämpylälle. Kyllä kelpaa! Otetaan toinen esimerkki. Laiskana lauantai-iltapäivänä istuskeltiin vaan kotipihamme verandalla tekemättä mitään. Yhtäkkiä kuulen, että tosi mukavan kuuluista, rytmikästä musiikkia alkaa raikaa jostain läheltä; melodista laulua ja rummutusta. Tulee aivan pakottava tarve mennä katsomaan, että mistä musiikki tulee; perheemme 5- ja 7-vuotiaat pojat sanovat, että tietävät paikat. No, mennään. Käy ilmi, että ääni tuleekin melkein naapurista, jonkun läheisen kodin pihasta. No sitten meinaa suomalainen ujous iskeä; kehtaako toisten pihaan noin vaan mennä kutsumatta, ihan randomilla. Mutta meidät on huomattu – enää ei voi perääntyä. Ilmenee, että paikallinen kirkon kuoro harjoittelee takatallissa; siellä on täydet vehkeet kehissä rumpuja, koskettimia, mikrofooneja ja vahvistimia myöten ja noin parikymmenpäinen ryhmä laulaa ja tanssii. Selitän, että asun tässä lähellä ja kuulin vaan rytmikästä musiikkia ja ajattelin tulla katsomaan mistä musiikki tulee. Ja muitta mutkitta minulle vastataan; ”You’re most welcome, come on and join us!” Ekaksi katselen hetken menoa vierestä, mutta sitten minut jo vedetään mukaan. Nyanjan kielellä laulava kirkkokuoro laulaa ja tanssii ja tämä ei-todellakaan-millään-musiikillisella-lahjakkuudella-varustettu menee mukaan 😀 Tanssia osaan kyllä, mutta siihen se sitten jääkin – meininki oli jälleen kerran kuitenkin kerrassaan mahtava 😀 Tauolla kaikki tulevat esittäytymään ja päättävät jo, että minun täytyy tulla joka lauantai. Lopuksi otetaan vielä ryhmäkuva kaikki yhdessä koossa!         

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s