Avioliitosta ja suvaitsemisesta

Image

Chadiza, Nyimba, Petauke, Lundazi. Viimeiset kaksi viikkoa ollaan kierretty Ernestin ja Jamesin kanssa projektin alueita ja kyliä, pidetty kokouksia, tavattu yhteistyöjärjestöjen edustajia, community facilitaattoreita ja kyläläisiä. Duunin pysähtyneisyys on siis vaihtunut kiireeseen, mikä on erittäin jees. Iltaisin juodaan olutta lodgen baarissa ja välipäivinä fiksataan toimistolla erilaisia raportteja ja budjetteja. Ja käydään hautajaisissa. Tai muut käy, mä en ole vielä halunnut osallistua. Mielenkiintoista, opettavaista ja uuvuttavaa.

Sambiassa on vahva käsitys, että seksi kuuluu avioliittoon ja vain avioliittoon. Aikaiset avioliitot sekä teiniraskaudet ovat varsinkin maaseudulla yleisesti tunnustettu ongelma. Avioliiton, seksin ja lisääntymisen linkittyminen tarkoittaa sitä, että kolmetoistavuotias tyttö jättää koulun kesken joko tuottaakseen yleensä huomattavasti vanhemmalle aviomiehelleen lapsia tai mennäkseen tulevan lapsensa isän kanssa naimisiin. Teini-iässä useimmat tytöt käyvät läpi initiaatioseremonian, jolloin kylän vanhemmat naiset opettavat, miten aviomies pidetään tyytyväisenä. Seremonian jälkeen nuori on valmis avioliittoon.

Initiaatioseremoniaa syytetään yleisesti teiniraskauksista ja aikaisista avioliitoista. Kun nuorelle kerrotaan seksistä, kiinnostuu hän soveltamaan käytäntöön oppimiaan asioita. Tästä seuraa teiniraskaus ja keskeytynyt koulunkäynti. Tämän takia kouluikäisille lapsille ja nuorille (vanhimmat taisivat olla 24-vuotiaita) tulee opettaa pidättäytymisestä ja vain pidättäytymisestä (abstinence).  Käydäkseen koulun loppuun tyttö ei voi avioitua. Ja ilman avioliittoa ei ole seksiä. Miksi siis kertoa mistään muusta kuin miten sanoa ei? Nuoria neuvotaan pitämään itsensä kiireisenä, etteivät vaan ehdi ajattelemaan seksiä. Esiaviollinen seksi on paha, paha, paha ja mielipideilmasto tulee selväksi nopeasti. Kylissä syytetään koulua ja vanhempia naisia, kouluissa syytetään initiaatioseremoniaa. Kukaan ei ehdi kertoa nuorelle, miten raskaaksi tullaan ja miten siltä mahdollisesti vältytään.

Image

Avioliitto ilman teini-ikääkin on jännä. Nyimbassa keskusteltiin kyläläisten kanssa seksuaalioikeuksista ja raiskauksista. Avioliiton ulkopuolista raiskausta paheksuttiin yleisesti, mutta raiskauksen merkitys avioliitossa oli monelle epäselvä. Kulttuurin mukaisesti mies maksaa vaimosta rahalla tai esimerkiksi vuohilla. Jos nainen suostuu kosintaan, suostuu hän elämään avioliitossa, mikä tarkoittaa sitoutumista seksiin, pakotettuna tai ei. Raiskauksen raportoiminen poliisille ei myöskään ole vaihtoehto, koska jos mies vangitaan, vaarantuu vaimon toimeentulo. Vaimon taloudellinen riippuvuus miehestä onkin haastava ongelma, joka määrittää avioliittoja Sambiassa.

Image

Image

Avioliiton, seksin ja lisääntymisen yhdistelmä on mielenkiintoinen. Kirkon merkitys on läpikristillisessä maassa myös muutaman ajatuksen arvoinen, mutta ehkä siitä toiste. Tästä päästäänkin suvaitsemiseen. Kaiken Sambiaan liittyvän hyvän hauskan ja kivan ohella kulttuurierot kolisevat lähes joka päivä, ja hankkeen aiheet antavat hyvää materiaalia törmäyksille. Kuka mä olen sanomaan, mitä nuorille saa opettaa ja mitä ei. Huomautan myös, että mun rooli täällä ei ole opettaa ketään, painotukset tulevat paikallisilta ja hyvä niin. Plus että olen havaitsevani pientä myönnytystä, ainakin keskustelua siitä, pitäisikö sittenkin ei-avioliitossa eläville antaa informaatiota sen epäämisen sijaan. Mutta silti, oma ymmärrys on monesti koetuksella. Ernest ja James ovat molemmat maksaneet vaimoistaan. Mun mielestä on samantekevää meneekö ihminen naimisiin miehen vai naisen kanssa. Voidaanko me esimerkiksi todella ymmärtää toisiamme vai vain suvaita? Jos suvaitsen toisen ihmisen tapaa nähdä maailma, asetan automaattisesti oman näkemykseni tämän yläpuolelle. Toisaalta siksihän mä siihen omaan näkemykseeni uskonkin. Jos suvaiten yritän parhaani, jotta todella ymmärtäisin enemmän – onko ok? Ajatteleminen saa pään kipeäksi. James haluaa täsmentää, että tämä vaimo on hänen elämänsä rakkaus, mikä on aika söpöä.

Toinen tekijä aikaisten avioliittojen taustalla on köyhyys. Jos tytöllä ei ole rahaa ruokaan ja mies tarjoaa 80€ – miksi kieltäytyä? Tai jos perheellä ei ole rahaa ruokaan ja mies tarjoaa vanhemmille kolme vuohta vastineeksi nuoresta vaimosta. Siinä onkin sitten ongelma ratkaistavaksi. Miten tehdä tyttären myymisestä vaimoksi vähemmän houkuttelevaa tilanteessa, jossa nälkä ja köyhyys ovat todellisia?

Nyt ehkä kuulostaa siltä, että mä täällä vaan murehdin. Mutta en mä murehdi ollenkaan. Opin vaan ihan mielettömän paljon ja sehän on kivaa! Musta tulee vielä viisas. Hauskanpitokin on yhtä elämystä. Toissa viikonlopun vietin Chipatan lähiössä, tai slummissa riippuen suomennoksesta. Ei se nyt slummi pahimmasta päästä ole, mutta turha kysyä, missä vessa. Viemäreistä ei ole tietoakaan. Sähköä on niin, että baareihin saadaan kunnon musat. Sambialaista tietenkin. Biisissä lauletaan autotunella, että on turha yrittää erottaa maissijauhoa ja vettä toisistaan, jos nshima on jo keitetty. Ihmiset ovat uskomattoman hauskoja, ystävällisiä ja välittömiä, meininki aikamoinen. Aamulla tehtiin ulkona hiilillä sitä nshimaa, koska on kuulemma paras lääke krapulaan. Eikä kotipolttoisestakaan lähtenyt näkö.  

Tafelasonin kylässä paikalliset naiset pyysivät saada järjestää mulle initiaatioseremonian. Siitä vaan – ensi vierailulla Ernest ja James jättävät mut sinne oppimaan vähän elämästä. Sen jälkeen olen valmis avioliittoon, eli tarjouksia vaan tännepäin!

 

Lisää avioliitosta:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/192

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s