Projektiyhteistyön kääntöpuolia

Image

En kykene enää ajattelemaan enkä kirjoittamaan. Sambia-aikani käydessä vähiin yritetään myös lisääntymis- ja seksuaalioikeusprojektia viedä onnistuneesti loppuun. Työni puolesta pyrin selvittämään, onko hanke onnistunut saavuttamaan tavoitteensa. Samalla hahmottelen omaa mielipidettäni kehitysyhteistyöstä ja sen mahdollisuuksista. Välillä hyrisen tyytyväisenä ja välillä vaivun epätoivoon. Onko tässä puuhastelussa mitään järkeä?

Heinäkuussa vierailin kymmenessä kylässä (mikä on muuten parasta, mitä Sambiassa voi tehdä). Tarkoitus oli ryhmähaastatteluiden avulla arvioida projektin saavutuksia. Hankkeen evaluaatioraporttiin aion kirjata, että hanke on onnistunut lisäämään lisääntymis- ja seksuaalioikeuksiin liittyvää tietoa, vaikka painotus oikeuksista onkin hieman siirtynyt lisääntymisterveyteen. Oli mieletöntä päästä kuulemaan kymmeniltä kyläläisiltä, että he ovat oppineet ehkäisemään epätoivottuja raskauksia sekä rajoittamaan lapsilukuaan meidän projektin ansiosta. Moni nainen kertoi käyneensä syöpäseulonnassa, koska hankkeen vapaaehtoiset sitä suosittelivat. Moni mies totesi, että kyllähän asioista on lopulta ihan hyvä päättää vaimon kanssa yhdessä. Muutama nainen ohjeisti ylpeänä muita, että puuvillaista rättiä ei kannata työntää emättimeen kuukautisten aikana hygieniasyistä. Jokunen mies rohkaistui kertomaan olevansa nykyisin ympärileikattu.

Image

Image

Image

Samalla olen turhautunut hankkeen kyvyttömyyteen mitata kvantitatiivisesti todellista muutosta projektin kylissä. Kuinka moni nainen on esimerkiksi kyseisen hankkeen takia aloittanut ehkäisyvalmisteiden käytön? Haasteena on ollut suunnittelun puute, aika ja toteutuksen epäorganisoituneisuus. Lapsiluvun muutosta on vaikea mitata kahdessa vuodessa, mutta myös hankebudjetin rajallisuus sekä järjestön ammattitaito vaikeuttavat muun muassa kattavan surveyn toteuttamista. Täydellinen kehitysyhteistyöhanke täydellisine monitorointi- ja evaluaatiosuunnitelmineen täydellisestä toimeenpanosta puhumattakaan taitaa olla mahdottomuus. Projektin koordinointi, suunnittelu ja tulosten mittaaminen vaativat vahvaa ammattitaitoa, verkostoitumista muiden toimijoiden kanssa sekä aikaa. Myös projektin vaikutusten maksimointi vaatii tulosorientoituneisuutta, organisointikykyä sekä tehokkuutta, jotka saattavat kuulostaa melko tutuilta käsitteiltä suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta entä jossain muualla. Myönnän välillä pohtivani, että kuka keksi tuoda projektiluontoisen kehitysyhteistyön Sambiaan.

Projektityöllä on myös toisenlaisia haasteita. Esimerkiksi tulosten ja toimintojen ylläpito vaatii joko äärimmäisen onnistuneesti suunniteltua projektia tai uutta rahoitusta, jolloin riskinä on fokuksen lipsuminen todellisten ihmisten elämänlaadun parantamisesta rahoittajan mielistelemiseen. Paikallinen projektikoordinaattorimme kertoi myös mielipiteensä, jonka mukaan Sambian valtio ei koskaan ole kykenevä ottamaan vastuuta kansalaisten hyvinvoinnista sekä tarpeista. Kehitysyhteistyön sekä ulkomaalaisen rahoituksen tarve on Sambiassa hänen mielestään ikuinen. Kansalaisjärjestöjen, kirkkojen ja valtion muodostaman toimijoiden joukon lisäksi rahoituksen projektiluontoisuus saa maan näyttämään miljoonan palan palapeliltä, jonka kokoaminen tuntuu mahdottomalta. Onko kokonaisuus kenenkään hallussa?

Erään asian olen ymmärtänyt viimeisen kuukauden aikana. Kehitysyhteistyö ei ole helppoa tai yksinkertaista. Se ei ole mustavalkoista, hyvää eikä pahaa, kyse ei myöskään ole pelkästään lännen ja etelän vastakkainasettelusta, (vaikka vastakkainasetteluun syyllistytäänkin jatkuvasti niin täällä kuin siellä ihan missä vaan). Olen myös ymmärtänyt, että kehityksestä, kehitysyhteistyöstä ja hankemuotoisesta kehitysyhteistyöstä on mahdotonta muodostaa selkeää kokonaisuutta tai mielipidettä. Kaikella on puolensa ja tärkeintä onkin keskustelu, joka vie niin yksittäistä hanketta kuin kokonaisuuttakin eteenpäin. Tämän hankkeen hankaluuksista opitaan ja uudesta pyritään tekemään astetta parempi. Projektiyhteiskunnalla on kääntöpuolensa, kuten jokainen sosiologi hyvin tietää hah, ja samat kääntöpuolet ovat kyllä hankemuotoisella kehitysyhteistyölläkin. Yhteistyöjärjestöjen kommunikaatio-ongelmat sekä rahoituksen ja arvojen värittämät vallan verkostot ovat oma hauska lisänsä kaaokseen.

Ihmisia ja erityisesti hankkeen vapaaehtoisia kuunnellessa tulen taas onnelliseksi. Onnellisuuden huumassa en myoskään takerru esimerkiksi siihen, että ihmisoikeudet nähdään syynä lasten tottelemattomuuteen ja sitä myöten teiniraskauksiin. En jaksa. En enää (ainakaan väähään aikaan). Se on jonkun toisen hankkeen ongelma, toisen vapaaehtoisen, toisen bloggaajan. Ongelmat ja haasteet eivät maailmasta koskaan lopu, eivät etelästä eivätkä lännestä.

Image

Image

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s