HYY:n Sambia-hankkeen blogi tekee paluun!

IMG_1798Puolentoista vuoden tauon jälkeen täällä Eastern Province Women Development Association:ssa eli EPWDA:ssa työskentelee jälleen Etvo-vapaaehtoinen. Tämä Etvo-vapaaehtoinen olen minä, Hanna nimeltäni. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta on tuttu järjestö jo opiskeluajaltani, sillä olen itsekin Helsingin yliopiston kasvatteja. Valmistumisen jälkeenkään en malttanut pysyä yliopistolta poissa, vaan maisteriksi valmistuttuani aloitin työt Helsingin yliopistolla. Tällä hetkellä kotini sijaitsee kuitenkin Chipatassa, Sambiassa, jossa työskentelen vapaaehtoisena Kepan alaisen Etelän vapaaehtoisohjelman (Etvo) kautta.

Työskentelen HYY:n pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Eastern Province Women Development Association:n toimistolla Chipatassa ja vierailen myös hankkeessa mukana olevissa kylissä. Kirjoittelen sekä HYY:n ja EPWDA:n kehitysyhteistyöhankkeen toteutumisesta täällä Sambiassa että yleisesti sambialaisesta arjesta ja juhlasta.

Lue lisää HYY:n ja EPWDA:n yhteisestä kehitysyhteistyöhankkeesta

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Loppu on

Image

Eilisestä helmikuusta tuntuu olevan ikuisuus. Elämän koulua on käyty melkein seitsemän kuukautta, puissa on silmut ja suvivirttä tahdittaa afrikkalainen rumpu. Kohta kirmaan lomalle. Vaikka innolla palaankin pinnalliseen, suorituskeskeiseen, individualistiseen ja ah niin ihanaan kuplaani, on Sambian hyvästeleminen silti haikeaa ja täynnä lähdön ahdistuksia.

Tulin Sambiaan ensisijaisesti oppimaan. Halusin ymmärtää paremmin maailman erilaisuutta ja eriarvoisuutta, nähdä toisenlaisia perheitä ja toisenlaisia ihmissuhteita, kokea ja elää kulttuuria, johon en ole kasvanut.  Halusin myös ravistella valkoisen feministin pohjoismaista positiotani ja tarkastella ajatteluani uudesta perspektiivistä. Halusin oppia kehitysyhteistyöstä ja ihmisoikeuksista Afrikassa. Toivoin tietenkin parantavani maailmaa, mutta uskoin onnistuvani siinä parhaiten auttamalla paikallista naisjärjestöä arkisemmissa töissä, vapauttaen heidän aikaansa varsinaiseen kehitys-, opetus- ja vaikutustyöhön. Ennakkoluulottomasti haalisin itseeni tietoa, näkemystä ja kokemusta, mikä helpottaisi oikeudenmukaisemman maailman ymmärtämistä ja edistämistä Euroopasta käsin. Joku ystävistäni huomautti melko kyynisestä ja itsekeskeisestä lähtökohdastani, mutta itse olin ylpeä näkemykseni realistisuudesta.

Image

On ollut hienoa olla osa EPWDAa ja järjestön arkea. Opin Sambian, EPWDAn ja erityisesti projektin sisällön takia mielettömän paljon ja ihan kaikkea noituudesta ihmisten vieraanvaraisuuteen ja kehitysyhteistyön kipupisteisiin. Opin myös tarkastelemaan paikantuneisuuttani, ajatteluni konventioita sekä jäsentämään ajatuksiani. Tein samalla omat ennakkoluuloni vahingossa näkyviksi ja kompastuin monesti kyvyttömyyteeni sopeutua. Elin sambialaista työkulttuuria. Pääsin tekemään mielekkäitä ja hyödyllisiä töitä, joista on toivottavasti lopulta ollut hyötyä myös maan kehitystä edistävälle EPWDAlle.

Näin juuri sellaista Sambiaa kuin toivoinkin kaikkine arjen eriarvoisuuksineen sekä erilaisuuksineen, häineen ja hautajaisineen. Tapasin hienoja ihmisiä, erityisesti hienoja naisia. Prostituoitu ystäväni aloittelee toisenlaista myyntibisnestä ja lähiön alkoholiongelmainen Angelakin synnytti vihdoin (tytär on terve ja nimeltään Sara oi voi). Sain ystäviä, joiden hyvästeleminen on raskasta ja piilottaisin mielelläni monta ihastuttavaa lasta käsimatkatavaroihini. Välillä pikkukaupunki kuitenkin vittuili tylsyydellään, enkä nauti tekemättömyydestä tai aikaansaamattomuudesta edelleenkään. Sambiassa on useita amerikkalaisia vapaaehtoisia, jotka elävät pienissä kylissä kunnioitettavat kaksi vuotta. Usein he kertovat, että ”I prefer simple life”. Se on mahtavaa, mutta itse en siihen kykene. Ei life ole simple, eikä tarvitsekaan olla. Mitä kiinnostavaa siinä sitten olisi?

Sambia myös näytti, miltä tuntuu nauttia miljoonista mahdollisuuksista, vapauksista ja oikeuksista niiden rajallisuuden kanssa elävien ihmisten rinnalla. Samalla kokemus vahvisti ajatustani siitä, että olen kyvykkäämpi rakentamaan parempaa maailmaa toisenlaisesta ympäristöstä käsin. Haluan työskennellä ympäristössä, jossa keskustelulle ja toisin ajattelemiselle on enemmän tilaa. Suomalaisena vapaaehtoisena edustan myös helposti rahoittajaa sekä kannan asetelman historiaa. Koen, etten saa antaa itsestäni paljoa lankeamatta valkoisuuden stereotypiaan – siinä se nyt tuputtaa länsimaisia arvojaan etelään. Kokemus on ollut melko uuvuttava. Kulttuurisensitiivisyyden nimissä joudun usein olemaan hiljaa, luopumaan tavoitteistani ja periaatteistani. Kysymys kuuluukin, kuinka paljon omasta itsestä on mahdollista joustaa tuntematta itseään toimintakyvyttömäksi.

Toimintakyvystä puheen ollen, vielä ehdin päivittää ympärileikkauskeskustelun uusimmat tuulet. Alun vouhotus on vaihtumassa skeptisyyteen ja pelkoihin. Kaupungilla liikkuu huhuja. Miesten halut ovat mennyttä ja kestävyys vaimoille liikaa. Miehet pelkäävät, että vaimo pettymyksessään etsii uutta seuraa ja naisjärjestössä ennustetaan sukupuolitautien voimakasta piikkiä. Ympärileikkaamattoman miehen markkina-arvo on koholla. Vanhemmat eivät uskalla viedä poikalapsiaan ympärileikattavaksi, tehkööt myöhemmin itse päätöksen asiasta. Mitä tapahtuu kohdunkaulansyövän yleisyydelle? Mitä tapahtuu sambialaisille avioliitoille? Ja mitä sanovat amerikkalaiset? Jännityksellä jään seuraamaan, miten sambialaisten esinahkojen käy, EPWDAn autonkuljettaja James lupasi kirjeitse pitää ajan tasalla.

Uutena vuotena päätimme ystävien kanssa, että vuosi 2013 on seikkailujen vuosi. Sitä se on todella ollut. Realististen mielikuvien ohella salaa tietenkin toivoin löytäväni Sambiasta täydellisen onnellisuuden ja elämälleni tarkoituksen – mikäs sen mukavampaa olisi ollut. Mutta ehkä se elämä ei lopulta ollutkaan täysin hukassa. Sambia-aikani on joka tapauksessa ollut kokemuksena aivan mieletön ja olen siitä kiitollinen. Vielä seikkailen itseni Intian valtameren rannoille, Tansanian safareille ja Kenian vuorille. Seuraavat puolitoista kuukautta maailmaa maailman parhaassa seurassa ja sitten kotiin. Ilmassa on puhdasta rakkautta elämää kohtaan ai että. Kiitos Sambia ja kiitos EPWDA, mutta nyt on aika jatkaa eteenpäin!

Rakas Helsinki, me nähdään lokakuussa.

Image

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Projektiyhteistyön kääntöpuolia

Image

En kykene enää ajattelemaan enkä kirjoittamaan. Sambia-aikani käydessä vähiin yritetään myös lisääntymis- ja seksuaalioikeusprojektia viedä onnistuneesti loppuun. Työni puolesta pyrin selvittämään, onko hanke onnistunut saavuttamaan tavoitteensa. Samalla hahmottelen omaa mielipidettäni kehitysyhteistyöstä ja sen mahdollisuuksista. Välillä hyrisen tyytyväisenä ja välillä vaivun epätoivoon. Onko tässä puuhastelussa mitään järkeä?

Heinäkuussa vierailin kymmenessä kylässä (mikä on muuten parasta, mitä Sambiassa voi tehdä). Tarkoitus oli ryhmähaastatteluiden avulla arvioida projektin saavutuksia. Hankkeen evaluaatioraporttiin aion kirjata, että hanke on onnistunut lisäämään lisääntymis- ja seksuaalioikeuksiin liittyvää tietoa, vaikka painotus oikeuksista onkin hieman siirtynyt lisääntymisterveyteen. Oli mieletöntä päästä kuulemaan kymmeniltä kyläläisiltä, että he ovat oppineet ehkäisemään epätoivottuja raskauksia sekä rajoittamaan lapsilukuaan meidän projektin ansiosta. Moni nainen kertoi käyneensä syöpäseulonnassa, koska hankkeen vapaaehtoiset sitä suosittelivat. Moni mies totesi, että kyllähän asioista on lopulta ihan hyvä päättää vaimon kanssa yhdessä. Muutama nainen ohjeisti ylpeänä muita, että puuvillaista rättiä ei kannata työntää emättimeen kuukautisten aikana hygieniasyistä. Jokunen mies rohkaistui kertomaan olevansa nykyisin ympärileikattu.

Image

Image

Image

Samalla olen turhautunut hankkeen kyvyttömyyteen mitata kvantitatiivisesti todellista muutosta projektin kylissä. Kuinka moni nainen on esimerkiksi kyseisen hankkeen takia aloittanut ehkäisyvalmisteiden käytön? Haasteena on ollut suunnittelun puute, aika ja toteutuksen epäorganisoituneisuus. Lapsiluvun muutosta on vaikea mitata kahdessa vuodessa, mutta myös hankebudjetin rajallisuus sekä järjestön ammattitaito vaikeuttavat muun muassa kattavan surveyn toteuttamista. Täydellinen kehitysyhteistyöhanke täydellisine monitorointi- ja evaluaatiosuunnitelmineen täydellisestä toimeenpanosta puhumattakaan taitaa olla mahdottomuus. Projektin koordinointi, suunnittelu ja tulosten mittaaminen vaativat vahvaa ammattitaitoa, verkostoitumista muiden toimijoiden kanssa sekä aikaa. Myös projektin vaikutusten maksimointi vaatii tulosorientoituneisuutta, organisointikykyä sekä tehokkuutta, jotka saattavat kuulostaa melko tutuilta käsitteiltä suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta entä jossain muualla. Myönnän välillä pohtivani, että kuka keksi tuoda projektiluontoisen kehitysyhteistyön Sambiaan.

Projektityöllä on myös toisenlaisia haasteita. Esimerkiksi tulosten ja toimintojen ylläpito vaatii joko äärimmäisen onnistuneesti suunniteltua projektia tai uutta rahoitusta, jolloin riskinä on fokuksen lipsuminen todellisten ihmisten elämänlaadun parantamisesta rahoittajan mielistelemiseen. Paikallinen projektikoordinaattorimme kertoi myös mielipiteensä, jonka mukaan Sambian valtio ei koskaan ole kykenevä ottamaan vastuuta kansalaisten hyvinvoinnista sekä tarpeista. Kehitysyhteistyön sekä ulkomaalaisen rahoituksen tarve on Sambiassa hänen mielestään ikuinen. Kansalaisjärjestöjen, kirkkojen ja valtion muodostaman toimijoiden joukon lisäksi rahoituksen projektiluontoisuus saa maan näyttämään miljoonan palan palapeliltä, jonka kokoaminen tuntuu mahdottomalta. Onko kokonaisuus kenenkään hallussa?

Erään asian olen ymmärtänyt viimeisen kuukauden aikana. Kehitysyhteistyö ei ole helppoa tai yksinkertaista. Se ei ole mustavalkoista, hyvää eikä pahaa, kyse ei myöskään ole pelkästään lännen ja etelän vastakkainasettelusta, (vaikka vastakkainasetteluun syyllistytäänkin jatkuvasti niin täällä kuin siellä ihan missä vaan). Olen myös ymmärtänyt, että kehityksestä, kehitysyhteistyöstä ja hankemuotoisesta kehitysyhteistyöstä on mahdotonta muodostaa selkeää kokonaisuutta tai mielipidettä. Kaikella on puolensa ja tärkeintä onkin keskustelu, joka vie niin yksittäistä hanketta kuin kokonaisuuttakin eteenpäin. Tämän hankkeen hankaluuksista opitaan ja uudesta pyritään tekemään astetta parempi. Projektiyhteiskunnalla on kääntöpuolensa, kuten jokainen sosiologi hyvin tietää hah, ja samat kääntöpuolet ovat kyllä hankemuotoisella kehitysyhteistyölläkin. Yhteistyöjärjestöjen kommunikaatio-ongelmat sekä rahoituksen ja arvojen värittämät vallan verkostot ovat oma hauska lisänsä kaaokseen.

Ihmisia ja erityisesti hankkeen vapaaehtoisia kuunnellessa tulen taas onnelliseksi. Onnellisuuden huumassa en myoskään takerru esimerkiksi siihen, että ihmisoikeudet nähdään syynä lasten tottelemattomuuteen ja sitä myöten teiniraskauksiin. En jaksa. En enää (ainakaan väähään aikaan). Se on jonkun toisen hankkeen ongelma, toisen vapaaehtoisen, toisen bloggaajan. Ongelmat ja haasteet eivät maailmasta koskaan lopu, eivät etelästä eivätkä lännestä.

Image

Image

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kyyneleitä ja rakastumista

Image

Olen kirjoittanut hautajaisista useaan kertaan ihmetellen ja ahdistuen siitä, miten läsnä kuolema on Sambiassa. Neljän ja puolen kuukauden jälkeen kuolema tuli lähelle.

Parhaan sambiaystäväni serkku menehtyi Chipatan sairaalassa viime viikon tiistaina. 19-vuotias uintioppilaani asui ystävän vaatimattomassa talossa kahden muun sukulaispojan tavoin. Melko hullunkurinen pikku perhe, josta ystävä piti huolta. Poika sairastui. Alkuun puhuttiin malariasta, mutta vatsakipu vei leikkaukseen. Viikko leikkauksen jälkeen sain puhelun, jota olin pelännyt.

Tarkoitukseni oli mennä ystavän tueksi heti seuraavana aamuna. Päivästa tuli yksi Sambia-aikani erikoisimmista. Funeral house eli pojan isän talo, jossa läheisimmät yöpyvät vähintään hautajaisiin asti muiden sukulaisten ja tuttavien vierraillessa ahkeraan, sijaitsi Sambian armeijan kasarmialueella. Ulkomaalaisena alueelle pääsy ei ollutkaan yksinkertaista. Juoksin paikasta toiseen näytellen passiani ja selittäen tapahtunutta. Lopulta istuin kolme tuntia armeijan Itäisen Provinssin aluekomentajan toimistossa jutellen kylmenneestä säästä, odottelimme Lusakan päätoimiston lausuntoa anomukseeni vierailla kasarmilla. Lupaa ei myönnetty kansallisen turvallisuuden nimissa ja menin kotiin.

Seuraavana päivänä oli varsinainen hautaaminen kasarmialaueen ulkopuolella. Aitojen ulkopuolella en ollut turvallisuusuhka, joten sain osallistua. Hautajaiset ovat Sambiassa merkittavä sosiaalinen tapahtuma – paikalla on koko kylä ja suru näytetään avoimesti. Itku ja huuto sekoittuvat kuorolauluun sekä papin julistukselliseen saarnaan. Kirkosta käveli lähes sata ihmistä peltojen läpi hautausmaalle. Yritin pitää ystaväni pystyssä.

Itkin, mutta en tiennyt mitä. Vuoden 2009 tilaston mukaan Sambiassa oli 801 lääkäriä ja 13,2 miljoonaa ihmistä. Surinko enemmän kuollutta poikaa vai itkinkö, koska matkavakuutukseni korvaa ambulanssilennon Suomeen. Poika olisi saattanut menehtyä Suomessa siinä missä Sambiassakin, mutta ajatukseni harhailivat.

Toisaalta jo pelkastään ystävän surussa on liikaa aihetta kyynelille.

Malawin maisemissa silmät kuitenkin kuivuvat ja varpaat kastuvat. Pidennetty viikonloppu turkoosin järven rannalla hyvässä seurassa oli jotain maailman parasta. Taisin rakastua Afrikkaan.

Image

Image

Kategoria(t): Uncategorized | 2 kommenttia

Kolme tyttöystävää ja kaksi vaimoa?

Image

Uusi hankehakemus palautettu otsikolla Improving the reproductive health and quality of life of girls and women in their reproductive age in the Eastern Province of Zambia! Työparini Ernest lähti hautajaisiin viikko ennen dealinea ja jätti puolivalmiin hakemuksen vastuulleni. Ei nyt ihan mennyt KEPAn oppien mukaisesti, mutta valmista tuli ja toivottavasti menee hakemus lapi. Erityisen iso kiitos HYYn kehitysyhteistyökoordinaattorille Ilonalle mielettömästä työstä.

Vietin siis ansaittua lomaviikonloppua kavereiden luona Lundazissa. Yövyin ystäväni Sofian isän talossa, jonka  keittiössä häärää vanhempi nainen. Tiedän, että Sofian äiti on kuollut ja muutaman sekaannuksen jälkeen mulle väännetään rautalangasta. Kyse on tietenkin polygamiasta, mistä muustakaan.

Lundazissa yli 20 prosenttia naimisissa olevista naisista on avioliitossa polygamistin kanssa. Polygamia on laitonta kirjoitetun lain mukaan, mutta perinteinen laki sallii miehelle useamman vaimon. Nykyisin kuitenkin puhutaan vain noin kahdesta, kolmesta tai neljästä vaimosta – isoisoisällä oli huhun mukaan 17 vaimoa. Käytännössä vaimot yleensä asuvat eri taloissa ja mies on kunkin vaimon luona viikon kerrallaan. Jos nainen synnyttää Sambiassa keskimäärin 6-7 lasta, saadaan hauskoja lukuja. Isoisoisällä kesti melkein neljä kuukautta kyläillä vaimot läpi ja lapsia ukolla oli noin sata. Tää nyt on vain legenda, mutta ihan hauska sellainen.

Viikonlopun aikana puhuttiin enemmänkin miehistä, naisista, vaimoista, tyttö- ja poikaystävistä, kukista ja mehiläisistä. Kaveri kysyi mitä teen, jos aviomies ilmoittaa ottavansa toisen vaimon. Kyseisen kaverin isällä oli neljä vaimoa ja sama haave on pojallakin – kunhan vain on tarpeeksi rahaa ison perheen elättämiseen sekä useampaan lobolaan (rahasumma, joka maksetaan tulevan vaimon perheelle). En vieläkään ole varma, oliko kaveri tosissaan vai kiusasiko vain. Ei mulla ole paljoa sanottavaa – miten väitellä polygamian hyvistä ja huonoista puolista kun ei kauheasti ole kokemusta? Tutkimusten ja monien mielipiteiden mukaan polygamia ja köyhyys linkittyvat kuitenkin Sambiassa vahvasti. Vaimoja kohdellaan työvoimana ja lasten elättämiseen eivät rahat riitä. Myös vaimojen välilla on usein kinaa, koska mies suosii helposti uusinta vaimoa. Vaimo ei ole myöskään välttämättä päättänyt omasta avioitumisestaan tai hyväksy oheisvaimoja, avioero taas ei ehkä taloudellisista syistä ole mahdollinen.

Useampi vaimo kiikarissa tai ei, tyttöystäviä ja poikaystäviä tuntuu kaikilla olevan vähintään kaksi.  Harvemmin on kuitenkaan kyse mistään kovin vakavasta suhteesta. Sanat poikaystävä ja tyttöystävä oikeastaan tarkoittavat täällä ihan jotain muuta kuin Suomessa. Tai sitten kaverini joko Suomessa tai täällä ovat erikoisesti valikoituneita. Yhdellä miespuolisella kaverilla on neljä tyttöystävää – yhdestä ilmoitti tykkäävänsä oikeasti. Toisella ja kolmannella miespuolisella kaverilla on vaimo kotona ja tyttöystävä matkassa. Yksi naispuolinen kaveri ohjeisti, että on katsos parempi olla kaksi poikaystävää, koska toinen kuitenkin pettää odotukset. Sama tyttö kertoi, että nyt loppui naimisissa olevien miesten tapailu. Toinen naispuolinen kaveri ei ole samaa päätösta tehnyt, vaan haaveilee häista naimisissa olevan miehen kanssa. Kolmas naispuolinen kaveri päivittelee kovaan ääneen sambialaisten miesten moraalia, mutta kertoo sivulauseessa tapailevansa kahta eri miestä. Toinen ei ole tosissaan, toinen on naimisissa. Kuka olisi uskonut, etta tulen takaisin Suomeen konservatiivisena ydinperheen puolustajana?! No en ehkä tule, mutta ainakin olen saanut uusia perspektiivejä kysymyksiin seurustelusta, parisuhteesta, avioliitosta, luottamuksesta ja rakkaudesta. Jännittavää.

Entä mitä eroa on useammilla vaimoilla ja useammilla tyttöystävillä? Vaimot nyt yleensä tietävät toisistaan, mutta eivät ne tyttöystävätkään tyhmiä ole. Miehellä saattaa olla myös sekä vaimo että tyttöystävä. Tyttöystäviä elätetään usein siinä missä vaimojakin, vaikka henkilöt ehkä vaihtuvatkin tiheampään kuin vaimot. Ehkä ero on siinä, että nainen ei voi saada useampaa aviomiestä, mutta useampi poikaystävä on mahdollinen? Oli miten oli, useampi samanaikainen seksisuhde taitaa olla huomattavasti hyväksytympää kuin Suomessa, eikä avioliitto kauheasti menoa hidasta. Suomalainen seurustelusuhde, jossa pari on pitänyt yhtä useamman vuoden ja asuvat samassa kodissa ilman avioliittoa ja muita suhteita, on käytäntonä melko vieras. Mutta mikä nyt on hyvä ja mikä huono?

Jos polygamia lisää koyhyyttä ja vahvistaa sukupuolten välista epätasa-arvoa, pois se maailmasta. Mutta en osaa liian perusteellisesti kertoa, miksi heteroseksuaalinen ydinperhe olisi se ainoa oikea tapa muodostaa perhe tai miksi monogaminen seurustelusuhde ainoa terve seksuaalisen itseilmaisun muoto. En siis edes yritä. Enemmän ihemetyttää avioliiton ulkopuolisten suhteiden yleisyys ja erityisesti miehen oikeus näihin suhteisiin. Liian moni ukkomies kay vieraissa ja huorissa ja minä pääsen moralisoimaan. Mikä on avioliiton merkitys ja missä ovat kaikki miespuoliset prostituoidut?

Kai sitä voisi ajatella, että oli suhde minkälainen tahansa – kunhan se ei alista ja kunhan kaikki osapuolet ovat tietoisesti ja vapaasta tahdosta mukana pelissä, ei pitäisi huolestua. Moniavio-oikeus myös sambialaisille naisille? Siihen vielä päälle homoseksuaalisuuden dekriminalisaatio ja samaa sukupuolta oleville ihmisille avioliitto-oikeus niin johan on Sambian pakka sekaisin. Nyt ymmärrän, miksi facebookissa on statusvaihtoehtona ”It’s complicated”. Vai onko meidän ajattelu sittenkin vain todella rajoittunutta?

 

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

100 päivää Sambiaa takana, 100 päivää Sambiaa edessä!

Image

Tasan puolivälissä ollaan!

Sataan päivään on mahtunut paljon uutta, jännittävää, turhauttavaa, erikoista, pitkästyttävää, ahdistavaa, hauskaa, hämmentävää ja miellyttävää. Ensimmäisenä tulee mieleen, että olen oppinut mielettömän paljon, toisena tulee mieleen, että maailma on epäreilu. Usein ahdistaa, koska en osaa ratkaista maailman ongelmia. Ehkä yhtä usein osaan irtautua todellisuuden mahdottomuudesta ja keskittyä ihmisten välittömyyteen, kiireettömään elämäntyyliin sekä auringonpaisteeseen. Sitten ehkä hermostun ja kaipaan suomalaista tehokkuutta, suorittamista ja organisointikykyä. Lopulta muistan, että joskus on ihan hyvä vain olla – en ehkä sittenkään kuudessa kuukaudessa keksi, mitä on kehitys ja mikä on länsimaiden rooli Sambian kehityksessä.

Koko ajan on ikävä ystäviä ja muita rakkaita. Pus pus.

Parasta on ollut tutustua hankkeen vapaaehtoisiin sekä muihin vanhempiin naisiin, kuunnella erilaisia elämäntarinoita ja ajatuksia. Nauraa yhdessä mun seksuaalikasvatukselle, jota leimaa äitini tapa kulkea kotona alasti. Ihmetellä, kuinka ihminen voi seurustella viisi vuotta ilman avioliittoa. Jäädä sanattomaksi, koska neljällä viidestä keskusteluun osallistuvasta naisesta on kahdeksan lasta. Ottaa yhteiskuvia kameran itselaukaisimen avulla ja vertailla ehkäisypillereiden sivuvaikutuksia. Haastaa puolin ja toisin. Mihin tarvitset ehkäisyä, jos et ole naimisissa? Miksi sulla on kahdeksan lasta? Naureskella selityksille ja halata lähtiessä. Mielettömiä naisia. Kunpa saisin esitellä heille mun kodin, Suomen valoisan yön, jurot ihmiset, ruisleivän, suomalaisen iskelmän, lumiukon ja rakkaan äitini.

Image

Image

Image

Image

Sataan päivään on mahtunut myös tanssimista. Kyllä. Sellaista lantion pyöritystä, johon en ikinä uskonut kykeneväni. Luulen, että takapuolikin on kasvanut sen takia. Kävin myös ylihintaisella safarilla muiden hyllyvien valkoisten turistien kanssa, jälkeenpäin syötiin ylihintaisia burgereita ylihintaisen, brittiläisten omistaman lodgen ravintolassa. Sitä todellisinta Afrikkaa. Seuraavana viikonloppuna löysin itseni Lundazista Mwasin kylästä. Mieletön reissu, vaikka ensimmäistä kertaa kaipailinkin Arkun kolmea sisävessaa. Tavattiin kymmeniä sukulaisia, naapureita, ystäviä ja tuttuja sekä tanssittiin sähkökatkoista huolimatta. Pyöräiltiin maissipeltojen läpi Lindan tädin luokse viereiseen kylään, kerättiin pellolta maapähkinöitä, perattiin pihalta yksi kana ja syötiin se. Takaisin Lundaziin kuorma-auton lavalla, Chipataan minibussissa, josta puhkesi rengas. Kolme kilometriä ennen Chipataa bussi hajosi kokonaan. Otin taksin kotiin ja peseydyin kauan ja hartaasti.

Vielä tai enää en tiedä, mutta edessä on 100 sambialaista aamua! Tänään ostin pullon punaviiniä ja raamatun. Näillä mennään.

Image

Image

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Liian seksikäs globalisaatio

Image

Arki jatkuu, Chipata on pieni, sukupuoli on voimissaan ja avioliitosta ei edelleenkään käydä keskustelua. Tylsää. Voi jos saisin tähän paikkaan vähän toimintaa – kuulisin edes yhden kärkevän seksuaalioikeuksia puolustavan mielipiteen tai vaikka näkisin mielenosoituksen! Mutta ei, vallankumoushaaveet saavat edelleen jäädä unien tasolle.

Jotain hassua kuitenkin. Aamulla tapaan kuntosalille mennessäni kaksi intialaista miestä. Toinen istuu toisen pakaroiden päällä ja hieroo antaumuksella kaverin paljaan selän velttoja lihaksia. Hetkisen päästä he tulevat toivottamaan hyvät huomenet ja poistuvat paikalta. Sama toistuu joka aamu. Mun mielikuvitus leijailee ties missä. Nauran omille ajatuksilleni.

Kevään viimeiset kylävierailut ja kokoukset on pidetty ja kiitos siitä. Chiparambassa keskusteltiin taas aikaisista avioliitoista ja teiniraskauksista. Lasten kurittomuuteen ja välinpitämättömyyteen voimme pyytää apua erään naisen mukaan vain Jumalalta. Teini on Jumalan luoma, joten Jumala on ainoa, joka teinin käytöksen voi muuttaa. Mambwessa päädyttiin tulokseen, että tyttöjen säädytön pukeutuminen johtaa teiniraskauksiin, jopa insestiin. Nyt on looginen päättelykyky kyllä jokseenkin hukassa, mutta mikäs siinä. Yhden miehen mukaan insestitapauksesta voidaan syyttää vain tyttöä, joka pukeutuu säädyttömästi tai vanhempia, jotka antavat tytön pukeutua säädyttömästi. Entäs isä, joka raiskaa tyttärensä? Huh. Toisaalta on niitä typeryksiä ihan missä päin maailmaa tahansa. Anteeksi ilmaisu.

Image

Image

Image

Erästä asiaa kuitenkin pohdittiin jo HYYn monitorointimatkan aikana ja aihe jäi häiritsemään. Pomomme Helen epäilee, että yksi selitys teiniraskauksien takana on varhaistunut murrosikä ja seksuaalinen aktivoituminen. Lapset kiinnostuvat seksistä liian aikaisin ja tämä on haastattelemieni naisten yleisesti jakama mielipide. Globalisaatiota tarjotaan useasti syyksi seksuaaliselle heräämiselle. Internet, puhelimet, länsimainen musiikki, pukeutuminen sekä esimerkiksi pornografia tarjoavat ärsykkeiden tulvan, joka altistaa seksuaalisille ajatuksille ja teoille. Nuorelle Helenille kerrottiin, että lapset ostetaan torilta, nykyisin lapsi kuulee jo tarhaiässä, että haikaratarinat ovat puppua. Jos ei ole tietoa, ei ole tarvetta. Kyllä tuohon jokseenkin uskoo – jos en tietäisi Afrikasta, en varmaan olisi täällä.

Suomessa kuulee puhuttavan samasta ilmiöstä, lapsien ei anneta olla lapsia. Täällä se tuntuu enemmänkin olevan, että teinityttöjen ei anneta olla teinejä. 46% sambialaisista tytöistä on aviossa täyttäessään 18-vuotta. Kirjoitettu laki kieltää avioliiton alle 18-vuotiaalta, mutta vahvana elävän perinteisen lain (customary law) mukaan tyttö on aikuinen saatuaan ensimmäiset kuukautisensa. Tämän jälkeen initiaatioseremoniassa opetetaan avioliiton salat. Seremonian julkinen osuus, tanssiminen kyläläisille yläosattomissa, on myös tilaisuus ilmaista kylän vapaille miehille vaimomarkkinoiden uudesta tulokkaasta. Monesti ensimmäisiä kuukautisia seuraakin nopeasti avioituminen ja seksi eli raskaus, tai toisin päin (seksi eli raskaus ja mahdollisesti avioliitto). Varsinkin, jos tyttö on köyhä, ei ole koulussa tai tiedä ehkäisystä. Aids-orvot ovat kuulemma erityisen alttiita aikaisille avioliitoille etsiessään taloudellista turvaa.

Sambiassa koulutus on maksuton seitsemännen luokan loppuun. Siitä huolimatta vain noin 13 prosenttia miehistä ja 12 prosenttia naisista on suorittanut seitsemännen luokan. Käytännössä köyhin osa väestöstä jää koulutuksen ulkopuolelle, koska esimerkiksi koulupuku pitää valtion ylläpitämissä kouluissa kustantaa itse. Vanhemmat eivät myöskään välttämättä näe koulutuksen tuomaa hyötyä, lapsen työpanos pellolla tai torilla tuntuu arvokkaammalta. Monesti lapsi ei myöskään pääse kouluun, koska lähin koulu on yksinkertaisesti liian kaukana. Yläasteen eli kahdeksannen ja yhdeksännen luokan on Sambiassa suorittanut enää noin 6 prosenttia miehistä ja 3 prosenttia naisista, maaseudulla 2 prosenttia miehistä ja 1 prosentti naisista.

Vaikka lapsi pääsisi kouluun, perheellä ei siis usein ole enää seitsemännen luokan jälkeen varaa koulumaksuihin. Jos tyttö samaan aikaan saa ensimmäiset kuukautisensa ja on valmis lisääntymään – ei ihme, että aikaiset avioliitot ovat yleisiä. Oli kyse sitten lapsen omasta tahdosta tai ei. Uutisissa haastateltiin tyttöä, joka oli mennyt 13-vuotiaana naimisiin 15-vuotiaan pojan kanssa. Heillä on yksi lapsi, yhteinen talo ja maissipelto. Tyttö oli suoriutunut seitsemännestä luokasta hyvin arvosanoin, mutta vanhemmilla ei ollut varaa seuraavaan luokkaan. Mitäs sitten. Tyttö päätti perustaa perheen. Luulen, että moni muu päätyy samaan, jos ei muutakaan tekemistä ole. Jos altistuminen seksistiselle maailmalle aiheuttaa lisäksi teinille hankaluuksia pysyä housuissaan (maassa, jossa esiaviollinen seksi ja seksuaalisesti aktiiviset seurustelusuhteet ovat yleisesti väärin), on avioituminen varmaan entistä houkuttelevampi vaihtoehto.

Olisi mielenkiintoista kuulla valistuneita arvauksia, onko seksi todella yhä nuorempien mielessä, vai onko ”vanhat hyvät ajat” universaali ilmiö. Kysymykset ovat ihan relevantteja, koska työn alla oleva uuden hankkeen suunnitelma keskittyy äitiysterveyteen, teiniraskauksiin ja aikaisiin avioliittoihin. Näitä pidetään jokaisessa hankkeen kylässä huomattavana ongelmana ja kehityksen esteenä. Ongelmat eivät kuitenkaan luultavasti ole uusia, ilmiöistä on vain tullut ongelmia, ihmiset ovat tietoisempia riskeistä sekä ihmisoikeuksista ja oikeuksien rikkeistä. Viimeisimmän kattavan väestö- ja terveystutkimuksen (Zambia Demographic and Health Survey 2007) mukaan nuoret naiset pikemminkin lykkäävät ensimmäisen lapsen hankintaa, naiset myös avioituvat keskimäärin hieman myöhemmin kuin ennen. Kyseinen trendi saattaa kuitenkin olla seurausta lähinnä muutoksista koulutetummassa ja varakkaammassa väestönosassa. 35 prosenttia maaseudun 15-19 -vuotiaista tytöistä oli vuoden 2007 tilaston mukaan joko äiti tai raskaana, kaupungissa prosenttiluku oli 20,4. Suurimmat erot löytyvät siis koulutuseroista, jotka selittävät tai selittyvät luultavasti varakkuudella. Kouluttamattoman kokonaishedelmällisyysluku on esimerkiksi 8,2, kun luku yläasteen jälkeistä koulutusta hankkineella on 2,4. 511-sivuisen tutkimuksen nopeasti lukaistuani uskallan väittää, että teiniraskaudet ja aikaiset avioliitot eivät ole uusi ilmiö, mutta täysin voimissaan etenkin maaseudulla. Maaseudulla, jossa koulu on liian tuntematon käsite.

Eräs kylän päämies sanoi, että ongelma lasten tottelemattomuuden takana ovat ihmisoikeudet ja lasten oikeudet. Vanhemmat eivät saa enää fyysisesti kurittaa lapsiaan. Jos globalisaatiota, ihmisoikeuksien leviämistä tai tiedon saatavuutta ei voida kuitenkaan estää, mikä on paras keino vähentää ongelmana pidettyjä teiniraskauksia ja aikaisia avioliittoja? Sambia jakautuu kahtia. Joka toinen kehottaa kertomaan nuorille seksistä, ehkäisystä sekä oikeuksista, jotta he voivat suorittaa koulun loppuun ilman teiniraskautta. Joka toinen kehottaa pitämään kaiken omana tietonaan kunnes koulu on suoritettu ja avioliitto edessä. Yritä siinä sitten suunnitella hyvä kehitysyhteistyöhanke! Ilmainen ja laadukas peruskoulu ei myöskään taida olla ihan toteutuskelpoinen ehdotus hankebudjetin raameissa.

Lupasin opettaa sambialaiset kaverini uimaan. Ei ole helppoa sekään.

Image

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi